maanantai 24. syyskuuta 2012

Aamuni ratoksi ajattelin jakaa teidän kanssa ajatuksia eräästä kaikille tärkeästä aiheesta, eli rakkaudesta. :--) Kuva postausta tulossa taas illemmalla, mutta sitä odotellessa:


Luen tällä hetkellä kirjaa nimeltä Alastonkuvia ja se on hirveen kauniisti kirjoitettu, ja tapa millä se kuvailee rakkautta on saanut mut miettimään rakkauden käsitystä muutenkin, enimmäkseen sillä tavalla, että mitä miesten ja naisten välillä on eroja kun puhutaan rakkaudesta.

Yllättäen kirjan kirjoittaja on nainen. Naiset puhuu enemmän rakkaudesta, käyttää sitä sanaa enemmän kuin miehet ja ehkä vähän löysemminkin. Nainen voi sanoa toiselle ihmiselle tämän olevan rakas, vaikkei kyseessä olisikaan romanttinen tai eroottinen suhde. Nainen sanoo helposti rakastavansa materiaalisia asioita tai ruokaa tai musiikkia tai mitä tahansa mitä voi vain rakastaa. Tunteeko naiset rakkauden ylitsevuotavampana ja humalluttavampana tunteena kuin miehet?

Miten miehet sitten näkee rakkauden ja onko niiden yhtä helppoa puhua siitä? Jannen (eli poikaystävän) kanssa keskustelun jälkeen kävi ilmi, että miehet säästelee sanaa rakkaus. Ei mies voi sanoa ystävälleen, että tämä on rakas, olisi kuulemma homohtavaa. Rakkaudesta puhuttaessa tulee miehillä kuulema ensimmäisenä mieleen romanttinen ja eroottinen rakkaus.

Aiheuttaako just tää rakkauden erilainen näkeminen ja kokeminen miehen ja naisen välille aika ajoin ymmärtämisongelmia? Rakkaus on vaan niin jännä juttu ja se miten sen kukin yksilö kokee ja kuinka kulttuuri ja kaikki vaikuttaa siihen. Kuinka rikkaasti te käsitätte rakkauden? Missä ja milloin siitä voi puhua? Anteeksi myös yleistämisestä, muistettava on myös yksilöt.


Bussille kohta juokseva: Jenna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti